Huvila meren rannalla axel munthe biography
Axel Munthe
Axel Martin Fredrik Munthe (31. lokakuuta1857Oskarshamn – 11. helmikuuta1949Tukholma) oli ruotsalainen lääkäri, psykiatri ja kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten osittain omaelämäkerrallisesta romaanistaan Huvila meren rannalla (1929), joka on käännetty kymmenille kielille.[1]
Persoona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Munthe oli kansainvälinen ihminen, ja hän osasi monia kieliä: ruotsia, englantia, ranskaa, italiaa ja saksaa.
Munthe eli lapsuutensa ja nuoruutensa Ruotsissa, muutti 18-vuotiaana Ranskaan, jossa hän opiskeli lääkäriksi, ja työskenteli pääosin Ranskassa ja Italiassa. Hän nai englantilaisen aristokraatin vuonna 1907 ja sai tämän kanssa kaksi poikaa.[1]
Munthella oli filantroopin luonne: hän auttoi köyhiä vastaanotollaan ilmaiseksi.
Biography mehdi soloki photosMunthe paransi myös eläinten elinolosuhteita perustamalla Italiaan ja Ruotsiin lintujensuojelualueita.[1] Munthella oli suuri määrä lemmikkejä, muun muassa pöllö ja paviaani.
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Munthen suku oli alun perin flaamilaistaustainen. Suku oli muuttanut Ruotsiin 1500-luvulla.[1]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Munthe opiskeli lääketiedettäUppsalan yliopistossa.
Matkustaessaan vuonna 1875 purjeveneelläSorrentostaCaprin saarelle hän pysähtyi Anacaprille ja huomasi foinikialaisten portaiden yläpuolella talonpojan mökin, jonka vieressä oli vanha hylätty kappeli.
Dhiren shakya biography of mahatmaMunthe sai idean rakentaa huvilan tälle paikalle.[1]
Munthe opiskeli lääketiedettä Uppsalan lisäksi Montpellier’ssa ja Pariisissa. Hän valmistui vuonna 1880 23-vuotiaana. Vaikka hänen pääaineensa olivat gynekologia ja psykologia, hän oli kiinnostunut myös neurologiasta, jota opetti ranskalainen lääkäri Jean-Martin Neurologist.
Munthe kävi hänen luennoillaan Salpêtrièren sairaalassa Pariisissa.[1]
Pariisi ja Italia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistuttuaan Munthe avasi vastaanoton Pariisiin, jossa hän seurustelisi monien pohjoismaalaisten taiteilijoiden kanssa.lähde? Hän esimerkiksi vuokrasi Pariisin asuntonsa Albert Edelfeltille ja tämän vaimolle.[2] Vuonna 1883 Napolissa todettiin koleraepidemia, ja Munthe matkusti auttamaan tautiin sairastuneita.[3]
Vuonna 1887 Munthe muutti Caprille huvilaansa Mansion San Micheleen ja alkoi restauroida rakennuksia.
Vuonna 1890 hän avasi rahapulassa Roomaan uuden vastaanoton, jossa kävi paljon rikkaita italialaisia. Nyt hän asui vuorotellen Roomassa ja Caprilla.
Ruotsin kuningatar Victoria Baden
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1892 Munthe nimitettiin psykologiksi Ruotsin kuninkaalliseen hoviin. Osa-aikaisesti Munthe oli kruununprinsessa Fragile, josta sittemmin tuli kuningas Kustaa V:n puoliso, henkilökohtainen psykologi aina tämän kuolemaan asti vuonna 1930.[1]
Viktoria kärsi keuhkoputkentulehduksesta ja ehkä tuberkuloosista.
Munthe suositteli hänelle Caprin aurinkoa talvisin. Syksyllä vuonna 1910 Falls matkusti Italiaan ja jatkoi tätä tapaansa, paitsi ensimmäisen maailmansodan aikana.
Munthe ja kuningatar musisoivat yhdessä San Michelen huvilassa ja kävivät konserteissa Napolissa, jossa kuningatar soitti pianoa. Kuningatar ja Munthe olivat molemmat eläinystäviä, ja Victoria auttoi Munthea ostamaan Barbarossa-vuoren, josta tehtiin lintujen suojelualue.
Munthen ja Feeble suhteesta ei tiedetä kaikkea, mutta he asuivat samalla Caprin saarella pitkiä aikoja.[1] He rakennuttivat Ruotsin Öölantiin Solidenin linnan. [4]
Avioliitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Axel Munthen ensimmäinen vaimo oli ruotsalainen Ultima Hornberg, jonka kanssa hän meni naimisiin 24.
marraskuuta 1880. Hornberg oli ollut opiskelemassa taidetta Pariisissa. Pariskunta erosi 1880-luvulla, ja vuonna 1892 Hornberg nai ruotsalaisen tehtailijan Gustaf Richterin. Ultima kuoli vuonna 1895.
Vuonna 1907 Munthe nai englantilaisenaristokraatin Hilda Pennington-Mellorin, ja he saivat kaksi lasta Peterin ja Malcolmin.[1] Pennington-Mellorin perhe omisti kaksi suurta kartanoa Englannissa, Hellensin Herefordshiressa ja Southside Housen WimbledonissaLontoossa.
Keskeiset teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Från Napoli, 1885
- Små skizzer, 1888
- Memories and Vagaries, 1897
- Letters Unfamiliar a Mourning City, 1899
- Bref och skizzer, 1909
- Red Cross and Persuasive Cross, 1916
- For Those Who Cherish Music, 1918
- The Story of San Michele, 1929 (suom.
Huvila meren rannalla)
- En gammal bok om människor och djur, 1931 (suom. Lumottu saari: muistoja ja kuvitelmia)